Blog

Tämä postaus käsittelee kipua, kivun eri tasoja ja hoidon vaikutusta kehossa ja kuinka osteopaatti sen tulkitsee. Tämä ei siis ole kliininen referenssi kivun patologiasta suhteessa anamneesiin tai diagnostinen työkalu kuinka kipu ja hoito toimivat faktuaalisesti ja tutkimuksellisesti. Mikäli kipu aiheena kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea vaikka tämä artikkeli joka selittää melko selkeästi mitä kipu on?

Yritän pitää tämän postauksen hyvin maanläheisenä jotta mahdollisimman moni saisi käsityksen siitä, miten osteopatia toimii noin yleisellä tasolla ja kuinka osteopaatti siihen pyrkii vaikuttamaan. Kipu on henkilökohtainen kokemus jokaiselle. Joillakin kipu olkapäässä voi olla täysin erilainen kokemus kuin toiselle vaikka lääkärin tai kuvantamisen tuloksena löydös olisi täsmälleen sama. Kipu voi olla paikallista, pienen pisteen kokoinen alue tai se voi olla laajempi, säteilymäistä eli radikulaarista. Sillä ei ole tässä väliä millainen se on.

Useasti, kun asiakas tulee hoitoon kipuilun vuoksi, on asiakkaan mielessä useita ajatuksia. Ajatuksiin voi vaikuttaa se kuinka kauan kipu on ollut läsnä tai onko kipu ajoittaista vai jatkuvaa ja niin edelleen. Mielessään moni, ensimmäistä kertaa osteopaatille tullessa, miettii ”auttaakohan tämäkään”, varsinkin jos aiemmat terveydenhuoltoa tarjoavat tahot eivät ole kyenneet olemaan avuksi kyseiseen ongelmaan. En käsittele tässä sitä kuinka asiakaskohtaaminen vaikuttaa kipuun mutta se on sanomattakin selvää että se vaikuttaa.

Mielentila hoitoon tullessa

Asiakkaan oma mielentila on yhtä tärkeässä asemassa kivun lievityksessä kuin hoitajankin. Osteopaatti pyrkii jo ennen kohtaamista preppaamaan itsensä ns neutraaliin mielentilaan ja tähän myös asiakasta yritetään hoitaessa ohjata eri tekniikoin. Mielen tyhjentäminen on haastavaa etenkin kun kipu on tuntuva.
Asiakkaan ei tarvitse yrittää ”rentoutua” sillä myös rentous voi merkitä eri asiaa asiakkaalle kuin mitä se merkitsee hoitajalle. Pelkkä ajattelemisen lopettaminen voi olla se oikea tapa tai keskittyminen kuuntelemaan omaa hengitystä. Tapoja on monia.

Asiakas saattaa useasti olla suuna päänä ja se on ihan okei myös ennen hoitoa. Jotkut ovat vain sen luonteisia mutta se mikä on huomattu osteopaatin herkkien käsien kautta on että aina kun ihminen puhuu, vaikka makuuasennossa, uskomattoman monet lihakset jännittyvät, alaselkään ja lantioon asti. Kaikki jännitykset ja lihaksen tonukset vaikuttavat hoidon etenemiseen.

Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä vaan myös sillä on aina fysiologinen vaste, usealla tasolla. Siksi me hoitajinasi pidämme hiljaisuudesta, koska se auttaa hoitoprosessissa. Kuitenkin on tärkeää että kysymme yleensä ensimmäisellä hoitokerralla ummet ja lammet jotta saamme punaisen langan kivun patologiaan ja mahdollisesti vaikuttaviin asioihin. Kun hoidamme, tutkimme siinä samassa myös piileviä syitä joita asiakas yksinkertaisesti unohtaa kertoa. Hiljaisuus on tässäkin täynnä vastauksia.

Osteopaatin tehtävä on löytää terveys kehosta. Kehossa voi olla kipua mutta jossain siellä on myös se terveys. Ei kannata siis ihmetellä kun osteopaatti hoitaa ensin vaikka tervettä puolta. Siihen on perusteet; ensinnäkin saamme informaatiota eroista terveen ja oireilevan puolen välillä. Toisekseen ohjaamme kehon terveyttä oirepuolelle. Aivot ja keho kyllä tietää mitä tehdä kun sitä hieman ohjataan oikeaan suuntaan, kohti tasapainoista toimintaa. Kipu ei välttämättä täysin poistu sillä ensimmäisellä kerralla. Kipua voi tuntua mutta prosessi lähteekin käyntiin vasta hoidon jälkeen. Prosessi on tärkeä siltä osin saattaa loppuun seuraavalla ja jopa sitä seuraavallla kerralla. 

Kuinka kipu käyttäytyy osteopaattisessa hoidossa ja sen jälkeen?

Kokemukseen perustuen olen huomannut että esimerkiksi alaselkäkivuissa (spesifi ja ei-spesifi) prosessi etenee seuraavasti:

Jos kyseessä akuutti kiputila niin yleensä heti hoidon jälkeen hieman helpottaa, seuraavana päivänä kipu tuntuu kenties vielä ja sitä seuraavana usein tilanne on jo parempi. Jos kipuilu helpottuu selkeästi muutaman päivän sisällä, voidaan valittua hoitoprotokollaa pitää onnistuneena. Keho etsii omaa keskilinjaa ja hermoviestinnän paraneminen/tasapainottuminen vie aikansa. Toistuvissa alaselän ongelmissa (toistuvat välilevyn pullistumat/protruusiot) vaaditaan usein tiivistä, 2-3 hoitokertaa noin 2-3 viikon marginaalilla ennen kuin voidaan odottaa selkeää muutosta. Tässä ajassa tulee saavuttaa muutosta jo asiakkaan tuntemuksissa. Usein kipu lievenee tai kivun aste laskee, sitten kipu vaihtaa jopa paikkaa, ennenkuin voidaan odottaa sen poistuvan. Tämä siis jos hoito osuu nappiin. On tietenkin selvää että riippuu myös asiakkaan omasta tekemisestä eteneekö prosessi. Alaselän saa kyllä kätevästi takaisin huonompaan istumalla pitkiä aikoja hoitojen välissä.

Kaikki muutokset ovat kuitenkin hyvästä ja keholla on pyrkimys terveyttä kohti. Joskus tosin kipu saattaa jopa tuntua pahemmalta 1-2 päivän ajalla hoidon jälkeen mutta siitä ei kannata huolestua, sekin on yleensä hoitovaste, johon jokainen keho reagoi yksilöllisesti. Jos kuitenkin huolettaa, kannattaa olla yhteydessä hoitajaasi ja keskustella asiasta.

Millä hoitovälillä tulisi käydä hoidossa?

Tähän ei ole suoraa vastausta. Hyvä olisi kuitenkin antaa niin sanotusti “prosessille tilaa” eli kun keho vastaanottaa hoitoa, ei useinkaan ole järkevää käydä useana päivänä peräkkäin samaa aluetta hoitamassa. Hermosto pystyy käsittelemään vain tietyn määrän viestejä ja ärsykkeitä. Näistä ärsykkeistä palautuminen on myös tärkeää. Kuten todettua, prosessi vaatii tilaa ja aikaa ja pitkittyneissä sekä toistuvissa ongelmissa kannattaa sitoutua hoitojaksoihin joista voit keskustella osteopaatin kanssa. Se on yleensä tie parempaan terveyteen.