Blog

Aivotärähdys on vähän hankala kaveri. Päällepäin kaikki saattaa näyttää olevan kunnossa, TT- tai magneettikuvissa ei välttämättä näy mitään poikkeavaa ja silti olo voi olla kaikkea muuta kuin normaali. Päätä särkee, väsyttää oudolla tavalla, keskittyminen takkuaa tai kirkkaat valot ärsyttävät. Kaupassa käyminen voi tuntua yllättäen raskaalta, niska on kipeä ja joskus tuntuu siltä, ettei pää oikein pysy muun maailman tahdissa mukana.

Sitten tulee helposti kysymys: jos mitään ei ole rikki, miksi minulla on edelleen tällainen olo? Siihen on itse asiassa ihan järkevä selitys.

Aivotärähdys ei yleensä tarkoita näkyvää vauriota

Aivotärähdyksessä aivoihin kohdistuu nopea voima, joka saa aivot liikkumaan kallon sisällä. Seurauksena voi olla hetkellinen häiriö siinä, miten aivot toimivat. Tavallisessa aivotärähdyksessä kyse ei siis yleensä ole sellaisesta rakenteellisesta vauriosta, jonka voisi osoittaa tavallisella TT- tai magneettikuvauksella. Normaali kuvaustulos on tietenkin hyvä uutinen, mutta se ei tarkoita, etteivätkö oireet olisi todellisia.

Aivotärähdyksen jälkeen aivojen normaali toiminta ja energiankäyttö voivat olla jonkin aikaa häiriintyneitä. Tästä käytetään joskus termiä neurometabolinen energiakriisi. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ajatuksen voi yksinkertaistaa näin: aivot yrittävät tehdä normaalia työtään tilanteessa, jossa niiden energiatalous ei hetkeen toimi aivan normaalisti. Silloin tavallisesti helppo asia – lukeminen, työpalaveri, ruuhkainen kauppa tai pitkä keskustelu – saattaakin kuormittaa yllättävän paljon.

Täydellinen lepo ei yleensä ole ratkaisu

Aivotärähdyksen jälkeen neuvottiin pitkään lepäämään lähes täydellisesti: pimeä huone, ei näyttöjä, ei liikuntaa ja mahdollisimman vähän ärsykkeitä. Nykyinen ajattelu on muuttunut. Ensimmäisten päivien aikana kuormitusta on järkevää vähentää ja antaa elimistölle mahdollisuus palautua. Sen jälkeen asteittainen paluu tavalliseen elämään ja kevyeen liikkumiseen on yleensä parempi vaihtoehto kuin pitkä täydellinen lepo.

Tässä tulee vastaan yksi kuntoutuksen hankalimmista asioista: kuinka paljon on sopivasti? Liian vähän kuormitusta ei välttämättä edistä palautumista parhaalla tavalla, mutta liian paljon voi nostaa oireet pintaan niin voimakkaasti, että loppupäivä menee aivan sumussa. Tavoitteena on löytää niiden välistä sopiva alue. Pieni ja nopeasti rauhoittuva oireiden lisääntyminen ei automaattisesti tarkoita, että olisit vahingoittanut aivojasi uudelleen. Voimakkaasti lisääntyvät tai pitkään jatkuvat oireet ovat sen sijaan yleensä merkki siitä, että kuormitusta kannattaa hetkeksi vähentää.

Entä jos oireet eivät menekään nopeasti ohi?

Suurin osa ihmisistä palautuu aivotärähdyksestä hyvin, mutta kaikilla oireet eivät katoa muutamassa päivässä. Silloin on tärkeää olla juuttumatta ajatukseen, että kaikki oireet johtuvat yhdestä ja samasta asiasta.

Pitkittyneiden oireiden taustalla voi olla useita tekijöitä. Esimerkiksi tasapainoon ja silmien liikkeisiin liittyvä järjestelmä voi oireilla, uni voi häiriintyä, fyysisen rasituksen sietokyky voi muuttua tai migreenityyppinen päänsärky aktivoitua. Ja sitten on yksi asia, joka välillä unohtuu kokonaan: niska.

Jos pää heilahtaa, mitä tapahtuu niskalle?

Aivotärähdys ei vaadi suoraa iskua päähän. Voimakas kiihtyvyys tai hidastuvuus voi riittää. Ajattele vaikka peräänajoa: pää ja vartalo liikkuvat nopeasti eri tahtiin. Sama tapahtuma, joka aiheuttaa aivotärähdyksen, voi siis kuormittaa myös kaularankaa ja sen ympärillä olevia kudoksia.

Tästä tulee kiinnostavaa siksi, että niskaperäisten ongelmien ja aivotärähdyksen oireet voivat muistuttaa toisiaan yllättävän paljon. Päänsärky, huimaus, niskakipu, paineen tunne päässä ja liikkeen aiheuttama huono olo voivat liittyä molempiin. Siksi viikkoja jatkuvaa päänsärkyä ei pitäisi automaattisesti kuitata ajatuksella, että ”aivot eivät ole vielä parantuneet”. Niska kannattaa myös tutkia.

Whiplash ja aivotärähdys voivat kulkea käsi kädessä

Whiplash eli piiskaniskuvamma syntyy tyypillisesti tilanteessa, jossa päähän ja niskaan kohdistuu nopea kiihtyvyys-hidastuvuusliike. Mekanismi muistuttaa siis monessa tilanteessa aivotärähdyksen syntymekanismia. Tämän vuoksi samalla ihmisellä voi olla sekä aivotärähdykseen liittyviä oireita että niskaperäistä oireilua.

Niiden erottaminen ei aina onnistu sillä, että osoitetaan yhtä kipeää kohtaa ja päätellään siitä syy. Tarvitaan oirehistorian lisäksi tutkimista: miten niska liikkuu, provosoituuko tuttu päänsärky niskan liikkeestä tai kuormituksesta, mitä tapahtuu tasapainolle ja miten ihminen sietää fyysistä rasitusta. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi pitkittyneiden oireiden kuntoutuksen pitäisi olla yksilöllistä.

”Mutta minulle sanottiin, että kaikki on kunnossa”

Tämän kuulee joskus vastaanotolla. Tässä kaksi asiaa voivat olla samanaikaisesti totta: vakavaa vammaa ei ole löytynyt – mikä on erittäin hyvä asia – ja silti ihminen voi oireilla.

Normaali TT- tai magneettikuva ei esimerkiksi kerro kaikkea siitä, miten hyvin siedät rasitusta, miten niskasi toimii tai provosoituuko päänsärkysi tietyistä liikkeistä. Siksi pitkittyneessä oireilussa kysymys ei välttämättä enää ole vain ”onko aivoissa jotain vialla?” Parempi kysymys voi olla: ”mikä tällä hetkellä ylläpitää oireita?”

Se muuttaa näkökulmaa aika paljon.

Milloin pitää hakeutua lääkäriin?

Pään vammojen kanssa ei kannata arvailla. Erityisesti tuoreen vamman jälkeen nopeasti paheneva voimakas päänsärky, toistuva oksentelu, lisääntyvä sekavuus, poikkeava uneliaisuus, kouristelu, toispuoleinen heikkous tai tunnottomuus, puheen häiriintyminen tai tajunnan tason muutokset vaativat kiireellistä lääketieteellistä arviota. Myös oireiden selvä paheneminen tai muuten huolestuttava vointi on syy hakeutua arvioon.

Mitä pitkittyneille oireille voidaan tehdä?

Ensimmäiseksi pitäisi yrittää selvittää, mikä oireilua ylläpitää. Kaikille ei pitäisi antaa samaa kuntoutusohjelmaa. Yhdellä ongelma voi painottua fyysisen rasituksen sietämiseen, toisella niskaan, kolmannella tasapainoon tai silmien liikkeisiin. Jollakin uni ja jatkuva ylivireys muodostavat ison osan kokonaisuudesta. Useampi näistä voi myös esiintyä samaan aikaan.

Kuntoutuksessa voidaan tilanteen mukaan käyttää asteittain etenevää aerobista harjoittelua, tasapaino- ja silmänliikejärjestelmän kuntoutusta sekä niskan tutkimiseen perustuvaa hoitoa ja harjoittelua. Olennaista on päästä pois ajatuksesta, että aivotärähdyksen jälkeen pitäisi vain odottaa.

Jos oireet jatkuvat, kannattaa yrittää selvittää miksi.

Kirjoittaja

Jani Hautamäki, osteopaatti D.O.
Kehonomi Terveyspalvelu, Helsinki

Työskentelen erityisesti tuki- ja liikuntaelinongelmien, niska- ja selkäoireiden, urheiluvammojen sekä kuntoutuksen ja fyysisen suorituskyvyn parissa. Aivotärähdyksen yhteydessä osteopaatin rooli ei ole korvata lääketieteellistä tutkimusta. Vastaanotolla voidaan kuitenkin tutkia esimerkiksi niskan ja muun tuki- ja liikuntaelimistön toimintaa silloin, kun nämä voivat olla osa oirekokonaisuutta.